Vierelläni

Muistatkohan sen kun täällä kohdattiin

pieninä niin ensi kerran?

Otin hymyillen sun kädestäsi kii,

kasvoimme kai verson verran.

Minä olin peikko, sinä perhonen,

kultasiipikeijukainen.

Hyrrinä kun pyörittiin me nauraen,

jäi tunne satumainen.

Mun viereen

jääthän tanssimaan?

Ystäväs oon vielä silloin

kun on siivet hopeaa.

Mun viereen

jääthän tanssimaan?

Askeleemme kun nyt kohtaa,

piirtyy kultaa lattiaan.

En oo surullinen enkä yksinään

kun oon tanssilattialla

Lehdet tulppaanien saamme elämään,

pilvisenkin taivaan alla.

Linnun lailla kanssasi nyt lentää voin,

vahvat kädet tähtiin nostaa.

Huomenna jo uutta kai mä unelmoin,

mut meidät aion muistaa.

Mun viereen

jääthän tanssimaan?

Ystäväs oon vielä silloin

kun on siivet hopeaa.

Mun viereen

jääthän tanssimaan?

Askeleemme kun nyt kohtaa,

piirtyy kultaa lattiaan.

Tilaustyö, Oulun Kaupungin Taidekoulu, tanssinäytösbiisi 2014

Saija Aarnio

Full web designs, coaching and training

https://digijuulia.com
Edellinen
Edellinen

Kaarnavene

Seuraava
Seuraava

Oliivipuu