Kun linnut lakkaa laulamasta

Hän vuoteeseen jää makaamaan

ei jaloillensa nousekaan,

aamuun valkeaan yö jää asumaan

ei toiset jaksa ymmärtää

kun tyhjyys ympärille jää

ja ei mitään nää, on vain pimeää

Kun linnut lakkaa laulamasta

ja värit häipyy maailmasta

mitä jää, mitä silloin jää?

Kun tähtiä ei enää nää,

on alla altaan syvä pää,

ja pohjaan vedetään, miten siitä selviää?

Aina ennen nosti pystyyn pään,

muisti muita muttei itseään,

oppinut ei kieltäytymään

eikä osannut sitä odottaa

joskus hänkin mustaan vajoaa

ja katoaa, tuntemattomaan

Kun linnut lakkaa laulamasta

ja värit häipyy maailmasta

mitä jää, mitä silloin jää?

Kun tähtiä ei enää nää,

on alla altaan syvä pää

ja pohjaan vedetään, miten siitä selviää?

Hän hiljaa katsoo taivaaseen,

näkee sinen särkyneen,

pilvet, niinkuin elämäkin luotaan pakenee

Kun linnut lakkaa laulamasta

ja värit häipyy maailmasta

mitä jää, mitä silloin jää?

Kun tähtiä ei enää nää,

on alla altaan syvä pää

pohjaan vedetään, miten siitä selviää?